Seuraavan romaanin kustannussopimus on allekirjoitettu! Eli jotakin on taas tulossa, mutta siitä tarkempia kuulumisia myöhemmin.

Kirjasomen legendaarinen Maaginen kesäkisa tulee taas!

Konsepti ei varmasti ole täällä vielä tuttu, mutta kyseessä on siis kilpailu, jossa tehdään hassunhauskoja tehtäviä (kuten vaikkapa "avaa ananas ilman veistä", "laula karaokessa Tinakenkätyttö" tai "vieraile Juupajoella"), suoritetaan pieniä lukuhaasteita ja seikkaillaan. Aiemmin kisa on tuttu instagramista, mutta nyt se laajenee avoimeksi kaikille kirjasomettajille ja lukijoille, olipa alusta sitten Mastodon, blogi tai vaikkapa TikTok (tai vaikkei alustaa olisi ollenkaan).

Kisassa on kaksi sarjaa: parisarja ja neljän hengen joukkuesarja. Kisa kestää toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin.

Kilpailussa on kolmenlaisia tehtäviä:
400 pikkutehtävää, 80 vaikeaa tehtävää ja kolme pientä kuukausittain vaihtuvaa lukuhaastetta. Tehtävät julkaistaan 15.5.

Kisaan ilmoittaudutaan sähköpostitse osoitteeseen maaginenkesakisa@gmail.com. Viestissä tulee kertoa joukkueen nimi sekä osallistujien nimet ja nimimerkit. Immoittautua voi 31.5.2025 asti.

Lisäinfoa pisteiden keräämisestä ja raportoinnista sekä palkinnoista julkaistaan 1.5.2025.

Hmmmmm. Epic Ermine -pienkustantamo julkaisee loppuvuodesta kolme Ian Livingstonen Fighting Fantasy -kirjaa suomeksi. Löytyi kirjaston ennakkolistoilta, vaikka muuta tietoa ei juuri ole.

finished hannu rajaniemi's quantum thief trilogy. liked it more toward the end, as the big picture of the worldbuilding became clearer. sobornost vs zoku is brilliant, not just 2 reskinned real world factions transposed into the future but 2 conflicting philosophies of science/computing #scifi #KirjaMastodon

Kärpästen herra : sarjakuvaromaani

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/karpasten-herra-sarjakuvaromaani/

Kirjafileenä tänään Oliver Lovrenski: Silloin ennen

Tällä kertaa arvostelussa tiukka nuorisohuumekuvaus Norjasta. Ivorin ja kavereiden elämä on yhtä päihteiden täytteistä päivää toisensa jälkeen. Lopulta niillä aletaan tehdä rahaa ja sitten tuleekin ruumiita.

#KirjaMastodon #Lukeminen #KirjaFile #LuovaRuho #OliverLovrenski #SilloinEnnen

https://youtu.be/OnOuul-RZEc

But, why the book is already read..

Aina, kun kirja loppuu, tulee tyhjä olo.
Niin tässäkin kävi.
Ihanan erilaista kerrontaa, rauhallista tarinaa ja piti otteessaan.
Kuukauden tätä luin ja nautin.
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Nyt pitäisi löytää seuraava luettava, mutta ainakaan tällä viikolla en kirjastoon ehdi... Joten ehkä pitää kurkata omaan hyllyyn... Mutten ei Musashia, kurkkasin sivuja, joita on 1010, ja kuten muistelunkin on fontti pieni ja minun lukihärölle hyvin haastaa.

Never thought i’d enjoy a vampire book. Didn’t even think i’d read one! But waiting for a copy of her other book i read this one. And liked it!
#books #bookstodon #kirjamastodon

Lukuviikon iloksi lainaus Kirsi Pihalta. Lukekaa fiktiota! Se opettaa ihmisestä.

"Mä uskon, että esimerkiksi bisneksessä ihmisten pitäis lukea tosi paljon enemmän fiktiota. Siksi että, jos me ajatellaan, että mikä työyhteisössä – johtamisessa – on ihan kaikkein tärkeintä, niin se, että ymmärretään ihmistä. [...] Mä tunnen sellaisiakin ihmisiä, jotka sanoo, että fiktio on turhaa, ne lukee vain faktaa, ja musta se on ihan kauheaa hengenköyhyyttä. Se kutistaa sun maailman tosi pieneksi."

Toteamus vapaasti litteroitu Kulttuurikartta-ohjelmasta muutaman vuoden takaa:

https://areena.yle.fi/1-50394241

Hox Hox!

Lukuviikon kunniaksi Ritarin saamia arvioita, jotka ovat järjestäen aivan erinomaisia. Jälleen ilo tuottaa lukijoille nautintoa ja kiitos heille arvioiden antamisesta.

Jottei tämä kirjailijan elämä näyttäisi pelkältä riemuvoitolta niin mukaan mahtuu myös yhden tähden arvio, joten jollekin epäonniselle kirja oli lukukelvotonta roskaa.

Minusta tuntuu, että tämän vuoden kirjoissa on paljon metsää. Metsä on ollut pääosissa kuudessa lukemassani kirjassa ja monissa metsä on jossain osassa, vähintään ohimenevänä oleskelupaikkana tai ohikulkupaikkana. Kaikki kirjat eivät ole edes suomalaisia. Toki saattaa olla, että kun kauhu on ollut pääasiallisin genrevalintani, niin moni mieltää metsässä olevan jotain pelottavaa. Myös fantasiassa on metsiä. #metsät #lukeminen #kirjat #kirjamastodon

Esiinnyn tämän viikon lauantaina 26.4. Lempäälän runomaratonilla. Osoite on Rypyntie 12, minun keikkani alkaa klo 19. Ohjelmaa on pitkin päivää.

En kai tiedä/tunne ketään Lempäälästä, mutta lähipaikkakunniltakin saa tulla yleisöksi.

Tämä onkin viimeinen tiedossa oleva keikkani.

Lukeminen on ollut viimeisen kuukauden ajan pirstaleista. Osin syytän vaalikiireitä, osin kyse on ollut lukuajan käyttämisestä roolipelikirjoihin, joita tulee luettua pienissä pätkissä sieltä täältä.

Pääsiäisenä sain kuitenkin luettua Satu Piispa-Hakalan Debytantin, alla siitä kirja-arvio.

***

Tieto on tärkeintä, mutta totuutta ei kerro kukaan

Satu Piispa-Hakalan Debytantti kertoo nuoresta tutkijanalusta nimeltään Ennen. Ennen elää ympäristötuhon jälkeisessä maailmassa, missä ihmiset kasvatetaan elämään omissa yhteisöissään, toteuttamassa tiettyä ennalta määrättyä roolia. Tieto on tärkeää ja tiede niin arvostettua, että yleisöluennoille osallistuminen on suosittu ajanviete. Ennen ei kuitenkaan ole tyytyväinen omaan syntymässä määrättyyn osaansa perinteiden vaalijana, vaan haluaa ryhtyä tutkijaksi.

Kirjassa seurataan Ennenin matkaa opintojen alusta kohti ensimmäisen artikkelin julkaisua. Tarina on perinteinen nuoren ihmisen kasvutarina, jossa otetaan etäisyyttä synnyinpaikkaan ja etsitään omaa paikkaa vieraassa uudessa maailmassa. Kuten niin usein, tässäkin tarinassa säästyttäisiin monilta vaivoilta, jos henkilöt kertoisivat toisilleen asioita ajoissa, sen sijaan että niiden pimittämisestä seuranneita harmeja ratkotaan jälkikäteen pidemmän kaavan mukaan. Nämä ratkaisut tietysti tuovat tarinaan sitä kuljettavia jännitteitä, mutta lopussa totuuksien paljastuessa niistä jää kliseen maku suuhun.

Kirjan kaksi suurinta ansiota ovat taustalla pikku hiljaa paljastuva tulevaisuudenkuva ja Ennenin tutkijantyön kuvaus. Piispa-Hakalan kehittelemäm tulevaisuudenkuva paljastuu pikku hiljaa tarinan edetessä, eikä se suostu asettumaan dystopia-utopia-asteikon kumpaankaan päähän. Pidän siitä, ettei kirjassa luennoida pitkästi maailman taustoista, mutta paljastuvista pilkahduksista syntyy silti kuva monimutkaisesta ja realistisesta todellisuudesta kaiken taustalla. Tässä maailmanajassa on kiinnostavaa lukea erilaisia kuvauksia siitä, miltä ihmiselämä voi näyttää maapallon lämpenemisestä seuraavien mullistusten jälkeen.

Kirjan kuvausta laadullisesta aineistoanalyysistä oli kiinnostavaa lukea. Piispa-Hakala kuvasi tutkimusproesseja taitavasti ja selkeästi, mutta erityisesti pidin hänen tavastaan kertoa Ennenin kokemuksista ja epävarmuuksista liittyen hänen asemaansa akateemisessa maailmassa. Myös Ennenin ja vanhemman tutkijan Baobabin välinen suhde oli rakennettu hienosti ja koskettavasti.

Kirjan lopussa paljastuu, että tietoa arvostavassa maailmassa kukaan ei ole vaivautunut kertomaan toisilleen totuutta. Aivan lopuksi Ennen joutuu tekemään omat valintansa liittyen siihen, miten tärkeää totuus hänelle on. Hahmojen taustoihin liittyvät totuudet ovat tosiaan vähän turhan kliseisiä, mutta sen sijaan Ennenin viimeiset ratkaisut, ja hänen aineistoanalyysinsä lopulliset käänteet jäivät mieleeni pitkäksi aikaa kirjan loputtua. Ne saavat myös miettimään, onko kirjassa sittenkin kyse dystopiakuvauksesta – tai ehkä pikemminkin: onko ihmisluonto tuomittu dystopiaan.

@Unetar töötin inspiroimana nappasin Silmarillionin hyllystä ja päätin ruveta livebloggaamaan sitä. Katsotaan jaksanko töötätä loppuun asti.
#SilmarillionPäiväkirja #KirjaMastodon

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma ja Kirsti Manninen: Muutosten maa : Suomen lasten ympäristöhistoria
Otava, 2024

Hieno tietokirja tiivistää Suomen alueen historiaa miljoonien vuosien ajalta vain reiluun sataan sivuun. Asiaa on kyllä paljon: koko Suomen alueen historia maapallon muotoutumisesta nykypäivään. Kehityskulut seuraavat toisiaan ja Suomi valtiona syntyy ja teollistuu.

Pääpaino on nimenomaan ympäristöhistoriassa, eli siinä, miten elinympäristömme on muuttunut sekä luonnollisesti että erityisesti ihmisen toimintaan liittyvistä syistä.

Kirja on isokokoinen, 21 × 30 cm, ja aukeamilla on runsaasti tekstiä ja kuvia. Isoin miinus tulee siitä, että osa teksteistä on aika pienellä präntillä. Kuvitus on hieno yhdistelmä Jussi Kaakisen kuvituskuvia ja vanhoja valokuvia.

Luettua: Antti Salminen - Lomonosovin moottori
Poesia 2014

Olin ladannut kirjaa kohtaan paljon odotuksia. Palkintoja voittanut, vaikeasti saatavilla oleva, kokeellista, mukadokumentatiivista spefiä kaikenlaisilla lisämausteilla. Tuntuupa hyvältä, kun odotukset palkittiin.

Juonta on vaikea tiivistää. Kirjaa ei ole myöskään pakko lukea tavallisessa järjestyksessä, vaan voi edetä ristiviitteistä toiseen ja valita oma tapansa lähestyä tätä maailmaa. Se tässä onkin oleellisempaa, minkälaisen maailman kaikki eri raportit luovat, vaikka onkin havaittavissa myös etenevä tarina. Mutta se maailma: saari jossain päin Venäjää, missä ihmisistä ja ihmisenkaltaisista olioista koostuva kultti rakentaa Moottoria groteskilla alkemialla. Se on todella tyly tiivistys, ja sellaisena se tulee ottaa. Moottori on tätä isompi, saaren historia ja hahmot myös. Se pitää lukea.

Kirja vaatii useamman lukukerran, etenkin jos ensimmäisen on tehnyt normaalissa sivujärjestyksessä. Sitä ei voi jättää rauhaan, vaan sitä on tutkittava, esineenä.

(Eilen sattumalta puhuin kumppanin kanssa äänikirjoista ja aloin heiluttaa tätä teosta esimerkkinä siitä, että kaikki ei vain voi toimia äänikirjana, eikä kuulukaan, ja tällaisia kirjoja pitää ehdottomasti julkaista jatkossakin.)

Aion tonkia tätä lisää, ja lukea ns. jatko-osat mahdollisimman pian. Oon vaikuttunut, fiiliksissä. Minkälaista kieltä, minkälaista mielikuvitusta, minkälainen konsepti. Hauskaa, että #lukufiilis on Lukuviikon teemana. Sitä on nyt aika lailla.

Hyvää lukuviikkoa! Luit sitten sohvalla, sängyssä, ulkona tai missä tahansa!
#KirjaMastodon